perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kunkinkuusraviivikonlopun nostalgiapäivitys

Hevosharrastus on nyt kestänyt minun elämässäni 30 vuotta. Tämän totesin eilen kun etsin vanhoja valokuvia muistoksi heppatutulle muistamiskorttiin. Heppavalokuvien kanssa samasta arkistosta löytyi ensimmäiset tallipäiväkirjat vuodelta 1986.

Omien hoitohevosten ja vähän muidenkin tuttujen ravitulokset oli leikattu talteen Keskisuomalaisen urheilusivuilta. Tallilla oli oltu joka päivä. Ilonaiheet olivat pieniä:
"Tänään sain siivota Villen karsinan"
"Olin Lissun mukana Kisulla lenkillä"
"Pestiin valjaat ja harjat"
"Loimipyykillä Poikolan rannassa"

Kirjoihin on ikuistettu paljon rakkautta ja ystävyyttä, niin nelijalkaisten karvaisten kavereiden kuin kaksijalkaistenkin kesken.

Hevosteluni alkoi Poikolan Heikin tallilla, ja siitä tie vei Aaltosen Juhanin tallitytöksi näiden hevosmiesten yhteisten hevoshankkeiden kautta. Heikin tallilla kävi paljon porukkaa, oli isommat hoitajat ja pikkuhoitajat. Juhanin tallilla sain vähän lisää vastuuta ja omat hoitohevosetkin. Ratsastus kuului ravitallillakin normaaliliikutuksiin ja kaikkea pölhöä muutakin  puuhailtiin, vikellettiin, uitettiin, hiihtoratsastettiin, mitä vaan mieleen juolahti.

Ratsastustaitoa ylläpidettiin ratsastustunneilla, ensin Kuparilla, myöhemmin Larjan tallilla, jonne vanhemmat ahkerasti meitä kimppakyydillä kuskasivat. Ratsastustuntirahat tuli tienattua pääosin itse Tussarissa astioita tiskaamassa, perunoita kuorien ja koiraa ulkoiluttaen. Abe-pappa antoi aina kymmenen markkaa kun kokeista tuli kymppi, se pisti lukemaan ja koulu ei päässyt hevostelun lomassa unohtumaan. Kesäisin pääsi leirille jos budjetti antoi myöten. Alajärvelläkin tuli johonkin aikaan käytyä yhdellä tallilla ratsastelemassa harva se viikonloppu ja vanhemmat urhoollisesti kuskasivat. Pääjärvenmäelle kuljettiin milloin koulutaksilla, bussilla, pyörällä, jopa potkukelkalla ja myöhemmin mopolla. Tallille oli päästävä satoi tai paistoi.

Opiskelemaan lähtiessä aktiivihevosteluun tuli pitkä tauko ja ratsastusharrastuskin jäi kunnes Markon kanssa alettiin käydä ratsastustunneilla. Olin myös Vermossa kilpailueläinlääkärin avustajana töissä melkein koko opiskeluajan ja sitä kautta kontakti raviurheiluun säilyi. Ensimmäisen oman hevosen sain kuitenkin vasta aikuisena, samana vuonna kun muutimme Karstulaan takaisin. Väliaikainen muutto on osoittautunut pysyväksi ja omassa pihassa on viidettä vuotta talli. Rakas harrastus jatkuu oman tyttären ja hyvien heppakavereiden kanssa.



Tässä kuvassa oleva hevonen oli minun ensimmäisen oman hoitohevosen siskon ensimmäinen varsa. Hänen syntymäänsä odotettiin tallissa nukkuen, mutta eihän tammat silloin synnytä. Kun tallitytöt lähti kotiin vihdoin yöksi, tämä herrasmies päätti tupsahtaa maailmaan. Siitä on nyt 26 vuotta ja sain eilen kunnian saattaa tämän vanhan miehen vihreämmille laitumille. Vanhat hevoset saavat minussa aikaan aina suunnattoman kunnioituksen tunteen. Nämä tervaskannot ovat nähneet pitkän pätkän ihmisten elämää ja olleet siinä vierellä kulkemassa.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Uudella nimellä uusia juttuja

Morjensta vaan vanhat ja uudet lukijat. Vaihdan blogini vanhan paikallislehden kolumniotsikon nimikkeelle, aiemmin bloggasin toisessa blogissa "Insinöörireenausta" mutta tuntuu, että ajatuksia haluaisi jakaa muistakin aiheista kun hevosvalmennuksesta niin tällaisen otsikon alla se varmasti olisi helpompaa.

Olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja tosiaan aiemmin kirjoittelin kolumnia Saarijärveläiseen nimimetkillä Konitohtori Karstulasta, siitä siis tämänkin blogin nimi.

Meillä on pieni hevostila Karstulassa Pääjärvenmäellä, alunperin tarkoitus oli aika tosissaan valmennella ravihevosia, mutta alan muutosten, työtilanteiden, lasten harrastusten jne myötä tilan toiminta näyttää kääntyvän ratsujen puoleen. Mutta emme halua profiloitua ravi- emmekä ratsutalliksi, meillä hevosta kuin hevosta kohdellaan kunniottavasti yksilönä ja hevosena ja kaikkien lajien harrastaminen on ok. Sehän hevosurheilusta juuri heinon tekeekin, siinä on niin paljon vaihtoehtoja ja hevonen on hieno eläin, lajista riippumatta!


Ensiviikolla valmistuu ratsastuskenttä, mikä toisaalta helpottaa myös ratsastusurheilun eteenpäin viemistä tilallamme. Tallissamme on kuusi-kahdeksan paikkaa, toiminta on sivutoimista ja tapahtuu oman työn ohella. Katsotaan mitä kentän myötä sitten tapahtuu. Tällä hetkellä kalustoon kuuluu ravohevoset J.A. Kevin, joka alkaa jo lähestyä eläkeikää ja on ainoa tällä hetkellä kilpaileva ravuri. Lisäksi tallista löytyy ravurivarsa Doris Doris, jonka kilpapäivät ovat vielä edessä päin. Omia hevosia on monitoimisuomenhevonen Soraija, joka on suomen pienhevonen, toimii ravurina ja ratsuna. Lisäksi pakollinen shettis tottakai, Pippuri, joka ostettiin raviponiksi, mutta on osoittanut melkoista lahjakkuutta esteponina ja sille etsimmekin pienikokoista tavoitteellista ratsastajaa Veeran siirryttyä jo pykälää isompiin poneihin. Veeran poni Grazja on tuorein hankintamme, myös se etsii vuokraajaa.